16 syyskuuta 2014

Runo tämänhetkisestä fiiliksestä

Vaikka hymyn pusertaisin huulilleni, ei se aina tarkoita, että olisin onnellinen. Yritän vain peittää, kuinka loukattu olen.

Pienikin sana voi satuttaa, mieltä hyvin herkkää. Päällepäin näytän ehkä vahvalta, mutta sisimpäni itkee.

Vihan liekki syttyessään kuuman aallon aiheuttaa. Vaikka yrittäisit sammuttaa, sen tuli on sitkee.
Pahan mielen siemen helposti leviää, mut ei oo mahdoton pois kitkee.

Poissa silmistä, poissa mielestä, ei aina pidä paikkaansa. Jotkut asiat muistaa, vaikkei näkisikään. Pitäis' ikävävyydet pois puistaa, sen jälkeen elämä voi taas eteenpäin luistaa.

2 kommenttia:

♥ Thanks for the comment! ♥